gaseeli

(harvinainen)

Määritelmä lemmenlaulu, usein myös juomalaulu; alkuaan arabialainen runomuoto, jonka myös persialaiset, intialaiset ja turkkilaiset omaksuivat

Selite

Gaseeli rakentuu 5-12 säeparista siten, että ensimmäisen säeparin loppusointu jatkuu kaikissa tasalukuisissa säkeissä; riimirakenne on aa ba ca da (jne.). Gaseeli voidaan lukea ja tulkita joko maallisena tai mystisenä rakkausrunona. Kuuluisia gaseelirunoilijoita ovat persialaiset Omar Khaijam (n. 1048 - n. 1131), Sa'di (n. 1212-92) ja Hafiz (n. 1320-90).

Gaseeleilla ja muulla persialaisella runoudella on keskiajalta lähtien ollut huomattava vaikutus eurooppalaiseen kirjallisuuteen. J. W von Goethe kirjoitti kokoelmansa West-östlicher Diwan (1819, Länsi-itämainen divaani) Hafizin innoittamana. Saksalaisista myös Friedrich Rückert ja August von Platen Hallermünde ovat julkaisseet gaseeleja. Suomessa gaseelia ovat hyödyntäneet ainakin pietistinen pappismies Lars Stenbäck sikermissään "Accordes" (1837, 1839, Sointuja), Uno von Schrowe ja Otto Manninen, jonka kokoelman Virrantyven (1925) päättävä "Kultaiset torvet" alkaa säepareilla:

Sävelkuorot korkeat ilmoja kukkuroi,
kevät kenttiä maan tuhat tuhatta kirjavoi.

lankaikkinen, ruhtinaallinen runsaus -
runon pienet piirrot ei sitä virkkaa voi.

Oli rikkaampi laulu leivosen siivekkään
sinikirkkaudessa, kun kimmelsi kevään koi.

Oli lauhempi läntinen kuulla, mi kuiskaillen
Suvi-illan kukkalehdoissa leikamoi.

Lisätiedot Arabian ghazal=rakastelu, lemmenlaulu

Erikieliset vastineet

ghazel	englanti (English)
ghasal	ranska (français)
ghasel	ruotsi (svenska)
Ghasel	saksa (Deutsch)
gaseel	viro (eesti)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 30.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:gaseeli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:gaseeli.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →